Kaipuu sattuu

Huulilta kaipuun kuiskaus,
sydämen jatkuva tuhoava tulva,
jalkojen varoittamaton kato...

Vaan kaipuu;
se kipuun niittyy,
ilmeisiin se piirtyy
ja sydän vain kiihtyy,
eikä jalatkaan enää jaksa kantaa.

Tyttö viiltojensa reunalla kävelee,
tummaan uhkaan hukkuu järjellisyys
ja viimein lepo pettävänä houkuttelee;
eikä tyttö enää kieltäydy maljasta.

Poika isäänsä vahtaa,
joka kerta tuska vain kasvaa
ja kattaa pöydän kahdelle kuolemaan;
eikä poika jätä tulematta.