Jonne

Kosketit minua katseellasi, valaisit,
kerroit, meitä on kaksi.
Nyt silmäsi ovat sulkeutuneet.

Kävelen, joudutan askeleitani,
kaikki junat ovat menneet.
Aseman kelmeä valo jättää
synkkyyden elämän katveeseen.

Tahdon puhdistautua,
valutan vettä iholleni,
kuivaan ja ravistan pois
kaikki tunteideni rippeet.

Yksi ei minusta katoa.
Siksi kutsun sinua rakkaudeksi!