Iskeydyin sinuun, keskellä valtamerta,
syvissä vesissä, pieni karikkoni.
Höyrylaivani niitit pullistuivat koloistaan,
konehuoneeni tulvi täyteen vettä.
Vajosin syvälle, syvälle syyllisyyden mereen.
Lähelle sinua.
Nyt huudan sinulle keuhkot täynnä vettä!
Pieni karikkoni!
Kun täysikuu koskettaa aaltojen pintaa
syvyyksien kivet laulavat minulle
anteeksiantoaan.
Miksi sinä et laula?
Pieni karikkoni?
Selite:
Kaivelin vanhoja arkiston aarteita osa 1.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut