Sinä kahlasit mereen
annoit aaltojen lyödä,
vaahtopäiden kuljettaa.
Minä pidin kädessäni
pientä pyöreää
kiveä.
odotan
Sydän hakkaa
rinnassani.
Palasit sellaisena
kuin lähditkin-
toivoa vailla.
Heitän kiven
tyrskyihin.
tuuli yltyy
Sinä elät
vaahtona kivilläni,
suolana huulillani,
tällä rannalla.
astun veteen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo, jolla toiveikas loppu! "vaahtona kivilläni, suolana huulillani" on kauniisti sanailtu.
Kaunis rakkausruno.
Kaunis, kaunis runo. Herkkä ja kovin kaihoisa.
Sivut