Se - mitä ei näytetä

Sä kysyit kerran,
miten mä olen selvinnyt

Selvinnyt takaisin
sieltä,
mistä ei moni tule
takaisin
ehjänä, järjissään
- sieltä,
mistä moni ei tule
takaisin laisinkaan

Sun kanssa on hyvä olla,
jutella, olla ihan lähellä.

Etkä sä voi tietää,
että joskus vieläkin,
se painajainen seuraa
mun askeleita, se hiipii
katseeseen, joka haluaisi
vain avautua, kosketukseen
joka tahtoisi vain rakastaa.
Se väijyy siellä,
pimeässä kulmassa,
mun sielussa.

Sä ihmettelit kerran,
kuinka katseeseen voi
hukkua,
niihin silmiin - joiden takaa
voi lukea tuhat tarinaa.
Ylistit sitä kauneutta.

Mä voisin itkeä niinä hiljaisina
hetkinä -
sä katsot niin kauniisti, rakkaudella.

Etkä sä voi tietää,
että siellä on yksi tarina,
jota ei kukaan saata koskaan
avata.
Jotta kestäisin elämää
tänään, ymmärtäisin sitä -
ja itseäni
On minun sukellettava
sen tarinan syövereihin
yhä tänään -
ajoittain.

Niin -
ne silmät, ja se tarina.
Se tarina on niin ruma,
että pidän sen itselläni.

En kestäisi nähdä,
kuinka sulkisit silmäsi minulta.
Etkä enää tahtoisi katsoa.