Päivästä päivään
sinä kamppailet
kipujesi kourissa
ja kerta toisensa jälkeen
sinä selätät heikkoutesi
Kuitenkin tavoittelet
itseesi vielä suurempaa
voimaa
Ja minä ihmettelen
Mahdatko ystäväni
huomata lainkaan
miten kallisarvoinen
aarre sinä oletkaan
Täällä,
meidän muiden
heikkojen keskellä
Tuo määrä kipua
ja vastoinkäymisiä
olisi nujertanut
niin monet meistä muista
niin lopullisesti
jollei kokonaan
Mutta sinussa asuu
siunattu lempeys
rakkaus elämää kohtaan
ja ihmisiä
Sinun kipusi
on sinun voimasi
Niin juuri,
heikoimmillasikin
kun sinä pelkäät
ja vapiset
itket pettymyksen
karvaita kyyneliä
Sinä ojennat auttavan
kätesi ystävälle
lähimmäiselle
hänelle
jonka näet sitä
tarvitsevan
Älä ystävä rakas
anna elämän lannistaa
sinulla on meille muille
niin paljon annettavaa
Ja silloin kun
et jaksa antaa
kun on sinun vuorosi
olla heikko
Niin annathan meidän
ystäviesi
Sinua kantaa?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Varjele tok kuitennii, tässä runossa on kaikki hyvä, rakkaus, voima, ystävyys, no, mitä näitä luettelen, kaikki.
Kaunis ja koskettava runo
Kun elämä kantaa niin heikkoudessakin saattaa piillä suuret voimat ja heikkous kasvattaa vahvuutta sitä elinvoimaa joka meitä kaikkia kannattelee mutta huomaammeko sitä itsessämme maailmanpeileissämme ?