On illanhämy majatalon tavoittanut,
kostea kylmyys puristaa.
Hetki lienee ilakoitsijoiden koittanut,
se tekopyhien kurkkua kuristaa.
Kantautuu äänekästä keskustelua ja naurua,
seireenien laulun tavoin koukuttaa.
Ilmassa leijuu kirvelevää viinanhuurua,
janoisen mielen tavoittaa.
Palat metalliset pöytään kilahtaa,
houkutelee peleihin lapsoset.
Paljas pinta vilahtaa,
Vaihtuu katseet syntiset
Yhtä kuiten peleihin ei huolita,
haastaa ei juurikaan kannata.
Tasapelikin tuntuu tappiolta,
uneksia turha on voitosta.
Selite:
Jatkoa runolle illassa eilisen, hieman saattaa olla ajatusmaailmaltaan rikkonainen. Pitänee hioa teosta, mikäli se enemmälti vaivaa omaa päätä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä hyvässä runossasi on jotain mystistä.