Hiljalleen sataa lumi valkoinen peittäen maan,
maistaa voi öisen kosteuden.
Päättäväisesti jatkaa kulkija kulkuaan,
kuiskii tuuli rikkoen hiljaisuuden.
Tuntee melkein jo hengityksen,
mikä liikkumaan sai syleilyyn yön.
Niskassa kokee virtauksen lämpöisen,
muistissa seuraamukset väärän työn.
Kovin on helppo riistää mahdollisuudet muilta,
oma totuus muille syöttää.
Nyt paeta voi hän sanojensa vaikutuksilta,
raukkamaisen luontonsa näyttää.
Selite:
Miksiköhan taas naapurit tai vastaavat kanssakulkijat tulevat taas mieleen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
