Luoksesi

Puskee aallot vasten kylkiä,
rauhattomana ympärillä meri.
Jälkiä jätä ei alus eksynyt,
levotonna yllä aaltojen.

On ajatus kuiten selkeä,
tyyni sisällä veri.
Nyt mielenrauha löytynyt,
ulapoilla kulkien.

Tuntu hiustesi tummien,
suorastaan minulle huutaa.
Kuvajaisesi muisto,
luoksensa kutsuu.

Kosketus huulten täyteläisten,
läpi sielun sivaltaa.
Muistojen suisto,
odotuksesta mieli pakahtuu.