Neiti kassalla kaupan,
vienosti hymynsä suo.
Voisinko elää ilman,
lämmön aina se tuo.
Kulkija tuntematon kadulla,
alta katselee päähineen villaisen.
Tuskin ollut on ladulla,
hehkuessa neidon poskilla värin punaisen.
Aulassa hotellin tarjoaa tiskille oluen,
tottuneesti vartaloaan keinuttaa.
Sanat ohi korvien soluen,
ajatukset järkevät voi unohtaa.
Hetkiä lämpimiä täynnä hetki jos toinenkin,
merkin ajatuksin piirtää.
Turhan nopeasti vaipuu unohduksiin,
ajatuksesta toiseen siirtää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi