eläköön hulluus

en tiedä ymmärrätkö
mitä olet tehnyt
siksi en ole osannut antaa anteeksi

äiti antoi sinulle anteeksi joka aamu
enkä usko että koskaan tajusit

et vienyt minulta yöunia
et onnellista lapsuutta vain

veit palan sydäntä lopullisesti
enkä koskaan saa sitä takaisin

joka päivä kuljet varjona vierelläni
näen sinut kun katson peiliin
kun olen vihainen, kun rakastan,
kun pelkään, kun turhaudun

et vain pahoinpidellyt äitiäni
pahoinpitelet minua
joka päivä uudestaan
minulla on sinun veresi, sinun silmäsi
olen sekä pahoinpitelijä että uhri

olen osa sinua vaikka
käännän selkäni joka päivä
yritän unohtaa itseni vuoksi
mutta unissani seuraat
en pääse itseäni pidemmälle

katkeruus on se piirre
jonka teiltä molemmilta perin
sekä itsekkyys

samaan aikaan annan
itselleni turpaan
ja anelen armoa

eläköön hulluus