Jotain puuttui tästä syksystä,
kunnes he torvia toitotellen ovat täällä taas,
     laulujoutsenet,
          aura pääni yllä.

Jotain pysyvää tässä maailmassa,
     kun joutsenet muuttavat,
            taivaan tuuliin katoavat.

Minä olen iloinen heidän lähdöstään,
       niin lähtö kuin paluukin
on vain verenkiertoa
sydämen pumppaamaa raikasta riemua
         taas takaisin sydämeen.

Sopiiko teille, 
  
että tapaamme taas
siinä vanhassa paikassa,
jossa aina ennenkin,
keväässä?