TAPAAMME KEVÄÄSSÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
902
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 2.1.2025 16:44

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

Jotain puuttui tästä syksystä,
kunnes he torvia toitotellen ovat täällä taas,
     laulujoutsenet,
          aura pääni yllä.

Jotain pysyvää tässä maailmassa,
     kun joutsenet muuttavat,
            taivaan tuuliin katoavat.

Minä olen iloinen heidän lähdöstään,
       niin lähtö kuin paluukin
on vain verenkiertoa
sydämen pumppaamaa raikasta riemua
         taas takaisin sydämeen.

Sopiiko teille, 
  
että tapaamme taas
siinä vanhassa paikassa,
jossa aina ennenkin,
keväässä?
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kerrassaan mainiota vuoropuhelua. Kyllä varmasti kohtaatte vielä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot