Ullakon orkesteri

Kuka Jumalan viulusti

soittaa?

Tietään kohti maailmaan.

Pitkin vedoin

notkuen

mukaillen

- tahdissa sävelten

Hiljaa portaikkoaan kapuaa

ullakolle katoaa

ja esityksen aloitaa

- näkymättömälle yleisölle.

Mukaan kapuaa pian pianisti,

pieni sellisti,

ja kaikki muut soittajat.

Viimeisenä paikalle tupsahtaa

kapellimestari.

Kuullessaan epäjärjestuksen

- taidoillaan oikoo virheet käsityksen.

Ullakolla soitetaan

mihin yhtyy koko maailma 

ja aloittaa laulamaan tuttua sävelmää

- rakkautta ja kipinää

Se saa uinuvan taas herämään

kaiken taas elämään,

kun kaikki yhdessä laulaa

- mielessä määränpää

Kapellimestari ojentaa

mutta lempeällä kädellä,

eihän koskaan suutu

tai pois sinua lähetä.

Hän vain tuo mieleen

sen totuuden

ja salaisuuden

- viestin ikuisen

Ja sinua viittoo seuraansa sen.

Viulistit soittaa kohti korkeaa

pianistit muistuttavat todesta

sello kertoo elämästä

trumpetti kuolemasta

ja ääni ihmisten

kertoo rakkaudesta

- pelastuksen kuilusta.

Minä itken tätä kaivaten,

tätä tahtoen.

Kuulla tämän kaiken.

Ehkä kaikki muuten hyvin juuri on

mutta huoli ja suru

ei koskaan pois oo

ennen kuin näen tämän

- orkesterin

ja kuulen tämän totuuden.

Yritän esimerkkinä olla

ja viulua vinguttaa

mutta se on vaikeaa

ilman johtajaa

Olin kai vastuuton

kun viulun harteiltani jätin

ja laskeuduin keittiöön

- unohdin totuuden.

Mutta nyt aion kavuta takaisin ullakolle!

Ja soittaa koko sydämestäni

vaikken tiedäkään nuottejani.

On vain pakko aloittaa

jotta muutkin tajuaa

- että vastuu

ja kaikki muu 

on nyt aika muistaa

eikä palata enää takaisin kuoppaan!