Unta tää on kaikki. Haluan herätä.
Tai siis haluan tietää mikä tässä on unta
ja mikä ei. Pakko katsoa ja ihmetellä.
Kipu on sama ,hereillä tai unessa.
Siinäpä se, siksi ei eroa näihin päiviin saa.
Kipu, elämisen tuska. Päähän koskee, oikeesti.
Kroppa kertoo omaa tarinaansa. Kuuntele ny sitäkin.
Miks koko ajan jotain. Olenko hereillä ?
Mikä toisi helpotusta näihin päiviin.
En edes uskalla ajatella. Tai päästää irti, roikun reunalla.
Menen virran mukana..en ihmisten vaan elämäni.
Elämä on niin outoa, koko ajan jotain, tuttua mutta kuitenkin uutta.
Ei tarvii järkätä mitään, kaikki saavuttaa mut kuitenkin.
Olen polulla joka haarautuu, koska vaan, ehkä jo huomenna.
Tunnen sen läsnäolon. Odottava tila ympäröi ja keinuttaa.
En uskalla ajatella, uni tuo sen eteeni, pakottaa katsomaan.
Luotan siihen, annan mennä. Elämäni puoliväli on mennyt.
Edessä loputon polku kuljettavana.
Vielä on valoa.
LUOTAN ja jaksan katsoa valoon.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit