Kevyesti keskellä päivää eli kaikki nuoret haluu ottaa selfiee (peilailua puitteissaan)

Usein sitä luulee katsovansa peiliin
vaikka on juuttunut kehyksiin
itsen tai toisten rakentamiin
niitä tulkitsee mielessään

tai muotoilee

rakentaa peiliin katsovalle
raflaavat puitteet
ryhtyy itsensä ymmärtäjäksi

paljastaa sen verran kuin katsoo tarpeelliseksi

joskus ruoskii itseä
paljastaa lukijalle huonoimmat puolet
kun ei halua tai pysty antamaan
itselleen anteeksi

peiliin katsominen
on kyllä hyvä ja tärkeä

mutta pystyisipä arvioimaan
sitä peiliin katsojaa,
katsomaan rehellisesti sitä

ei pelkkää peilikuvaa

Ehkä siellä missä on vaiti
Hiljaa avartuen vain olemaan
Ihminen

Sutaisen runon paperille, nopein vedoin
kengät jalkaan, ulos

Kävellessä lisään kursivoidun kohdan
päässä, muistutan itseä:
kotiin palattua pitää kirjoittaa se

Tällä tavalla puolijuoksua mennessä
vasen jalka lespaa,
selkä onkin muuten ollut kunnossa, mutta

Kyllä ne kulumat ja toispuoliset madaltumat
aina jotenkin näkyy,
vaikka kuinka luulee olevansa
suoraselkäinen suomalainen mies

Metaforaa tai ei, totta ainakin

Astun sisälle tuttuun konditoriakahvilaan, 
bussin lähtöön seitsemän minuuttia
ostan teetä ja leivoksen,
pyydän lyömään kassaan neljä euroa ylimääräistä
että saan bussirahan, automaatille ei ehdi

Kahvilanpitäjä on saanut uuden hellan,
sitä ihastelee:
Olihan se mulla jo pitkään ostettuna ja piti laittaa,
mutta nyt oli pakko, kun vanha hajosi

Niinhän se menee
että jotain pitää hajota
ennen kuin tulee tilaa uudelle,
vaikka se uusi olisi jo katsottunakin

Se on ollut taas yötä myöten töissä, sanaillaan:

- Onneksi saat hyvät ylityökorvaukset
- Näin on, mulla on niin hyvä työnantaja
- Taitaa olla liian perfektionisti kuitenkin
- No voi olla niinkin
- Sun pitää sitten tietää kuinka se lepytetään
- On sitä oppinut vuosien varrella

Hups - tee jää pöytään kun juoksen,
ehdin juuri ja juuri

Elämää pohtiessa voi käydä niinkin,
että jää kyydistä

Myhäilen käytyä sanailua -
Juolahtaa sitten mieleen, että aamuista runoa voisi jatkaa,
kirjoittaisi vain faktaa, joukkoon metaforaa
kuvittaisi selfiellä

Voi harmin paikka, että tämä tulikin mieleen,
nyt on riesana se:
jos tietää että myöhemmin kirjoittaa mitä on tehnyt
kuinka osaa toimia niin ettei tieto vaikuta
siihen mitä tekee ja miten

Yritän olla sillä tavalla ettei vaikuttaisi,
kulkea niin kuin kuljen

Jään bussista uimahallin kohdalla, otan selfien

Mainostaulussa on aina joku parempi, kauniimpi,
onpa hyvä että minä en ole se, että
se en ole minä -
olisi onnetonta olla niin paljon itseään parempi,
olla jossain missä ei ole

Uimahallin saunassa lestadiolainen kristitty
ja adventistikristitty
keskustelun tuoksinassa,
kummatkin minulle tuttuja,
tervehditään

Lestadiolainen lähtee, adventisti jää -
tiedän jo, mihin keskustelu kääntyy tämän kaverin
kanssa, aina niihin samoihin

Se on niin kuin aukirävähtänyt purkka-automaatti,
vaikka et laittaisi rahaa sisään
tavaraa tulee solkenaan ja jokaiselle samaa

Niinkin voisi sanoa,
mutta minua adventismivyörytys ei haittaa, kehälliset kysymykset on
pelkästään kehälllisiä, niissä voi olla montaa mieltä
kunhan keskus on yhteinen

Jos vaikka se, mikä minulle kristillisyydessä on
ulkokehällistä, olisi hänelle keskeistä
minun näkökulmasta hän on kuitenkin veljeni Kristuksessa,
ja vain se on minulle keskeistä

Sapattikysymyksestä ja pedon merkistä puhuttaessa
joudun kyllä sanomaan:

- Vaikka monessa asiassa olenkin sun kanssa eri mieltä,
siitä olen sydänjuuriani myöten samaa mieltä
että katolinen kirkko teki ratkaisevan erehdyksen
kun pyrki hävittämään kristinuskon juutalaiset juuret
ja sen tehdessään vaihtoi lepopäivän sunnuntaille

Adventistiveljen lähtiessä saunaan astuu vapaakirkollinen veli -
tästähän tulee vallan mainiota, voisi melkein luulla
että tahallaan tuppautuvat mun runoon

Vaihdetaan kuulumisia, missä seurakunnissa on viime aikoina
käyty, kuinka elämässä on muuten mennyt

Puhutaan kuolemasta, sen lopullisuudesta, elämän rajallisuudesta

Pukuhuoneeseen mennessä vastaan kävelee vanha opettaja,
tervehdin, katsoo tarkkaan, tunnistaa

- Kato, en ollut tuntea, sulla ei ollut tuota partaa viimeksi
- Ei ollut kouluaikoina
- Niin se aika vaan vierähtää
- Näin tekee, oma pärstä pysyy samana, sitä vaan ihmettelee
kuinka toisten naama vanhenee

Nauretaan yhdessä

Kysyn opettiko se mun pikkuveljeä kanssa

Epähuomiossa vedän likaiset bokserit jalkaan
vaikka puhtaatkin on mukana,
haaroista ratkenneet, kassit roikkuu

En ota selfietä tässä

Uimahallista lähtiessä katson peiliin:

Naama punainen kuin
paviaanin parempi pää kesäauringossa -
makuasioistahan ei voi muuta kuin kiistellä

Lissuun kävellessä pysähdyn ottamaan toisen selfien

- Tulitko juosten kun sun lärvi on ihan punanen
- Uimahallista, minä kun otan löylyä, otan viimeisen päälle, jos siihen
nitkahtaa, ainakin voi toivoa pääsevänsä viileämpään paikkaan

Lissussa on huomenna yksivuotissynttärit,
minulla on silloin muuta menoa

Teetä hörpättyä jatkan varsinaiselle asialle,
turpavärkkiä siistimään

Kolmekymmentäviisi vuotta olen käynyt samassa parturissa,
siinä on yrittäjät moneen kertaan vaihtuneet,
viimeisin nyt jäänyt eläkkeelle eikä ole ilmaantunut jatkajaa

Täytyy katsoa uusi paikka, astun ensimmäiseen mikä vastaan tulee -
parturi onkin tuttu mies, oli vastaanottokeskuksessa asukkaana
kun minä olin siellä töissä

Muistuu mieleen kun vastaanottokeskuksessa oli se yksi
parturi, kiihkeä muslimi, kielteisen päätöksen saatuaan raivosi

Muutama päivä ennen lähtöään kävin parranajolla,
eipä tullut siinä mieleen ryhtyä
evankelioimaan

Veitsi kurkulla tulee helposti ajatelleeksi
mitä seuraavaksi sanoo, millaisin äänenpainoin

Tai ehkä

Elämä on luopumista,
joskus joutuu luopumaan parturista,
nyt luovun hiuksista, parrasta
Kokonaan en luovu, vähän latvoja

Käyn kristillisessä kirjakaupassa teellä,
siellä tuttu ihminen, kysyy kuinka opiskelu sujuu

- Ei suju kuule nyt, sain kenkää kun en ottanut koronarokotetta
- Ihan tosi, hitsi, ei voi olla
- Näin se vaan menee, kun ei ole rokotettu ei voi tehdä näyttöä, kun ei
voi tehdä näyttöä, ei voi valmistua, kun ei voi valmistua
turha opiskellakaan

Hulluinta siinä on, että asiaa perusteltiin asiakasturvallisuudella,
olin muka riski asiakkaille, vaikka asia on päinvastoin:
rokottamattomalla oireet on yleensä rajumpia, joten se huomaa
olevansa sairas, jää sairaslomalle -
rokotettu sen sijaan voi olla oireeton, ja siksi tietämättään
levittää virusta työtovereihin ja asiakkaisiin

Uutisointi sitä paitsi on puolueellista,
sairastuneiden kuolinluvuista puhutaan kyllä,
rokotteen sairastuttamista ja kuolleista ei niinkään

Jos joku ryhtyy kyseenalaistamaan, pohtimaan laajemmin
leimataan salaliittoteorioihin hurahtaneeksi hörhöksi,
disinformaation levittäjäksi

Pyöritellään päätä, voi tätä maailman menoa

Bussin lähtöön tunti, käyn vielä yhdessä kahvilassa
istun ulkona teekupin ja leivän kanssa

Viereisessä pöydässä keski-iän ylittänyt herrasmies,
sen ystävä saanut diagnoosin, syöpä
puolitoista vuotta elinaikaa, korkeintaan

Jutellaan kuolemasta, elämän rajallisuudesta

Bussiin kiirehtiessä ohitan kauppatorin patsasryhmän,
Toriparlamentti nimeltään, 
ajatus kiepsahtaa patsaiden esikuviin

Muistin aikataulut väärin, vielä vartti aikaa
menen ottamaan selfietä patsasryhmän kanssa,
edellisessä kahvilassa kohtaamani herrasmies istuu nyt siinä,
jutellaan patsasryhmän henkilöistä, kaksi tunsin hyvinkin, kolmannen
ulkonäöltä

Pyydän ottamaan kuvan minusta ja patsaista, 
kuva menee poskelleen

Mitäpä tuosta, kyllä nää patsaat tässä säilyy

Taas juoksujalkaa bussiin,
bussissa soitan äidille, kyselen kuinka se jaksaa
ja mitä kukkasista sovittiin

Konditoriakahvila on mennyt neljältä kiinni, yrittäjä avaa oven
tarjoaa kupin teetä, toivottaa jaksamista huomiselle

Kävelen vielä vanhan kotipaikan kautta, sen missä lapsena
asuttiin, keskimmäisessä rapussa asui äidin vanhemmat, mummu ja tuffa,
toisessa päätyrapussa pitkäaikaisin ystäväni,
lapsuus- ja nuoruusvuosina vähän ihastuksenkin kohde

Varhaisina teinivuosina maattiin sängyllä,
kuunneltiin Van Morrisonia,
mutta ei koskaan sen enempää

Maataan vierekkäin sängyllä,
kuunnellaan musiikkia,
ja ihastelen sinua kaukaa

Kerran purin takapuoleen

Pikkuveljeni oli ihastunut siskoosi, sen muistan

Jossain vaiheessa vuosien varrella tultiin uskoon,
sinä olet nyt Espanjassa, 
evankelisluterilaisen kirkon työyhteydessä
autat katupoikia ja päihteidenkäyttäjiä,
muutama päivä sitten soitit, kysyit kuinka jaksan

Sisimmässä kaihertaa

Metodistikirkkoon kuuluva uskonsisar tulee vastaan,
kahta koiraa ulkoiluttava,
sanoo ottavansa osaa, kiitän

Kotipihassa tuttu mies naapuritalosta,
toimii vapaaehtoisena tukihenkilönä mielenterveyskuntoutujien
asuntolassa, jossa suoritin sitä lähihoitajan näyttöä,
suoritin kunnes tuli tämä koronajupakka

Kertoo että vapaaehtoistyö on nyt katkolla,
kun korona jyllää siellä työntekijöissä ja asukkaissa 

Jyllää sittenkin, vaikka kaikki ovat rokotettuja -
mutta minut laitettiin pihalle, koska rokottamattomana olen riski

Home sweet home ja vielä yksi selfie
ennen kuin ryhdyn purkamaan runoa paperille

Huomenna pikkuveljen hautajaiset

Muuten oli ihan normipäivä 

Tänään kirjoitan runon,
huomenna ei jaksa





07 04 22. Näin meni tämä päivä.