Mies ikävissään nuotiolla
maahinen työn hahmossa ilmestyy kallion reunalle -
etsii seuraa, lämpöä nuotiota polttavan ihmisen läheltä
Katsoo alas savun seasta
alempana istuvaa miestä
punaiset puolukanvarvut liittyvät maalaukseen mukaan
Tulee mieleen kulunut kesä, muistot
myös paikalle lähestyvä kaipaus kysyy kauempaa mahtuuko mukaan
maahinen nyökkää, niiaa kaipauksen suuntaan
Kaikki muuttuu - ei enää väliä savusta
kirvely ja kyyneleetkin
saavat paikkansa
kivistä muodostuneessa ringissä -
alkavat elää.
Ihmetys kysyy läsnäolevilta
Miksi ihminen vielä itkee yksin, kun kaikki voivat elää olla yhdessä
jos vain näkevät olemattoman olevan
vaikka vain pienen hetken elämässä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit