Niin kaukana

Runoilija tasja

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> tasja kuva
nainen
Julkaistu:
27
Liittynyt: 10.4.2009
Viimeksi paikalla: 30.10.2024 17:28

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
2.3.1964

 
Täällä minä oon,

oon

ja katselen ylös

tähtiin.

Löydänkö kadonneen

tuikkeen, löydänkö

kadonneen hymyn, naurun.


Niin kaukana kaipuu, syli.

Kierrän ympyrää,

lujempaa, lujempaa.

Katoan.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Runosi kertoo kuin jotain menetettyä tunnetta,jonnekin ulottumattomaan aikaan jossa oli elämän hymyn aikaa. Jäljelle jää vain kaipuun lämmin turvallinen syli johon hetkeksi nojautua... runosi mukaisesti ehkä kuitenkin on jotain sellaista ettet kuitenkaan katoaisi.
Runo-t kuitenkin omalla tavallaan kaipaa toistaan,sitä vastakaikua katoamisen estämiseksi.
Kiitos Sinulle. Tämä runo syntyi täällä töissä ollessa. Näistä ihmisten kohtaamisista ja kuoleman kohtaamisesta, ehkä runossa on minua itseääkin:) Kivaa syksyä!
Jotenkin näin minäkin ymmärsin tai oletin, sillä useinkin mm.runot voivat olla hyvinkin henk.koht.koettuja  💓 :

Hyvää syksyä Sinullekin, karuudesta huolimatta. 
Toivottavasti jokainen löytää lopulta elämänsä rakkauden.
Kiitos! Minäkin toivon niin ja kuinka monessa asiassa on takana Rakkaus, osata nähdä  ja tuntea se!
 

Käyttäjän kaikki runot