Täällä minä oon,
oon
ja katselen ylös
tähtiin.
Löydänkö kadonneen
tuikkeen, löydänkö
kadonneen hymyn, naurun.
Niin kaukana kaipuu, syli.
Kierrän ympyrää,
lujempaa, lujempaa.
Katoan.
oon
ja katselen ylös
tähtiin.
Löydänkö kadonneen
tuikkeen, löydänkö
kadonneen hymyn, naurun.
Niin kaukana kaipuu, syli.
Kierrän ympyrää,
lujempaa, lujempaa.
Katoan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runo-t kuitenkin omalla tavallaan kaipaa toistaan,sitä vastakaikua katoamisen estämiseksi.
Hyvää syksyä Sinullekin, karuudesta huolimatta.