Ei ole mitään
äärettömämpää kuin
hetken katse,
joka kohtaa
yössä kulkijan.
Ei ole mitään niin
pohjatonta kuin
hetken kestävä elämä.
Elämä, joka vie läpi hiljaisen
erämaan.
Ei ole mitään niin
myrskyävää kuin
hetkessä kadonnut
laiva.
Laiva, joka puskee
läpi aaltojen harjanteiden,
läpi meren vaahtoavan
kadoten
hetkien avaruuteen.
Ei ole mitään niin
taivaista, etteikö perille pääse.
Luo
tähtien kirkkaiden.
Taivaanrannassa
lipuamme kohti auringon
nousua
korkein mastoin.
Säteet heijastuvat silmiimme.
Ylistävät kädet
kurkottavat
meitä kohti
ottaen
syliin uppoavaan.
äärettömämpää kuin
hetken katse,
joka kohtaa
yössä kulkijan.
Ei ole mitään niin
pohjatonta kuin
hetken kestävä elämä.
Elämä, joka vie läpi hiljaisen
erämaan.
Ei ole mitään niin
myrskyävää kuin
hetkessä kadonnut
laiva.
Laiva, joka puskee
läpi aaltojen harjanteiden,
läpi meren vaahtoavan
kadoten
hetkien avaruuteen.
Ei ole mitään niin
taivaista, etteikö perille pääse.
Luo
tähtien kirkkaiden.
Taivaanrannassa
lipuamme kohti auringon
nousua
korkein mastoin.
Säteet heijastuvat silmiimme.
Ylistävät kädet
kurkottavat
meitä kohti
ottaen
syliin uppoavaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Opimmeko elämässä kaiken tarpeellisen,enemmän kuin pelkän oman kuoremme että sen mitä sen alla virtaa ?
Maan kuin taivaan välillä on - elämämme - se on kuin opintomatka elämän eri salaisuuksiin että miten se meistä heijastuu ulos päin ?
Kysymyksiä,ajatuksia omista sisäisistä tunnoistamme " kuin taivaan tuollepuolen " _ kohdistan runosi !