Sattumaa

Runoilija tasja

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> tasja kuva
nainen
Julkaistu:
27
Liittynyt: 10.4.2009
Viimeksi paikalla: 30.10.2024 17:28

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
2.3.1964

 


Ehkä siitä jäi jotain sisääni asumaan.

jokin sana,

lause.

Ehkä katse. Katse pitkä ja puntaroiva.

Jokin siitä jäi sisääni asumaan,

jokin, joka mielen maisemaa koristelee.

Tunnen sen syksy tuulessa,

öisissä ikkunoissa.

Ehkä se jokin minua katsoo,

odottaa.
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Arvoituksellinen kuin odottava että kohtaavatko aaltopituudet toisensa. Tunneherkkyys on vahvuutesi runoissasi kuin tekstin selvyys ilman korulauseita : Hyvä !
Kiitos Kaseva:) Sanasi lämmittävät kovasti. Kaikenlaista jää miettimään, kun ihmisia kuuntelee:)
Herkkää kerrontaa,pidän.
Kiitos paljon palautteestasi. Iloista päivää sinulle:)
 
Jokin pieni yksityiskohta paljastaa
Kaltaisuuden toisilleen.
Samasta on meidät tehty tunne
Ei jätä rauhaan.
Tuttuuden kaipuu kiusaa.
Mielenkiintoisia sanoja, mietteitä:) Kiitos
Laittaa miettimään, elämä on osittain sattumaa mutta paljon muutakin.
Kiitos
Runo on ehkä. Runo on ehkä sitä aina. Se ei anna suoria vastauksia, koska se ilmaisee jotain ehkä sen kaltaista mutta ei varmasti sitä. (Väinö Kirstinän sanoin): "Runoilijan tehtävä on aistia maailman vaikeasti kuvattavaa henkeä. Sitä, mikä on tuttua ja tunnistettavaa, mutta ei vielä tarkkaan nimettyä." Runo eroa myös sillä tavoin proosasta (minun mielestäni), että sen ei tarvitse esittää koskaan ratkaisuja, vaan se esittää sitä, mitä tuntee ja kokee.
 

Käyttäjän kaikki runot