En minä tiennyt,
mitä kaikkea tapahtui.
Sinä tulit, ojensit kätesi,
hymyilit.
Tulit ja veit koko maailmani.
Veit kaiken.
Nyt minä kuljen pimeässä,
minun on kylmä ja olen viluinen.
Maailmani huutaa Sinua. Tuo se takaisin!!
Olen kadonnut tähän rakkaudettomuuteen.
mitä kaikkea tapahtui.
Sinä tulit, ojensit kätesi,
hymyilit.
Tulit ja veit koko maailmani.
Veit kaiken.
Nyt minä kuljen pimeässä,
minun on kylmä ja olen viluinen.
Maailmani huutaa Sinua. Tuo se takaisin!!
Olen kadonnut tähän rakkaudettomuuteen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Itse aikoinaan tein vahvan rosoisen kylmän runon...pitkähkön sellaisen ; rakkaudettomuudesta ja sitä mm.Hesassa arvosteltiin jopa arvostettiin sen karuttomuudesta. No,enhän minä ole mitään jättänyt säilöön myöhempää tarvettani varten - edes muistoksi - tai uudelleen parsittavaksi.
Neuvoksi kuin oppaaksi kaikille - älkää koskaan hävittäkö tekstejänne - myöhempää ajanjaksojanne varten : Säilyttäkää,sillä koskaan Ei Tiedä ?