Lumi on sulanut niin,
että kaikki puhuvat yhteen ääneen
uusia päällekkäisiä suunnitelmia,
miten sitten kun ruoho
ja kukat
ja loma.
Alan kaivata syksyä,
ensilumen surumielistä
hiljaisuutta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
PUSU
VAIN VALKOISTEN SIELUJEN
SILMIN VOI NÄHDÄ TÄYDELLISIMMÄN
SYMBIOOSIN ETELÄISELLÄ PALLON-
PUOLISKOLLA HOMELANDIN MAA-
KELLARISSA. OLE LOISTAVA
JA SUUTELE, MUSTA PIRU!
JOS SE TYHMÄ NEEKERIPENTU
NISKUROI, BOTHA-SETÄ UMPIOI SEN
PÄÄN SAMANTIEN PURKKIIN.
ETELÄN YÖ, MUSTA
SE EI OLE VÄRI. SE ON
MUTAKUONO SPRIISSÄ; HAALEA,
VÄSYNYT KUU JA VIHAINEN
NEEKERINPUSU PURKISSA
KELLARIN HYLLYLLÄ.
SIINÄ MEIDÄN ARJALAISTEN, KOKO
ROSKASAKIN KESÄ SÄILÖSSÄ: KUUTAMOA TAIVAAN-
LIEMESSÄ. ON VAAN EKSPORTTI NIIN
AHDAS, VAIKEAMPI KUIN KAMELIN
KUNNON BUURIN SIITÄ KÄYDÄ ON,
SANOO HERRA, JOS HERRA ON.
MUTTA HOMELANDIN TAIVAS ON PUHDASTA
JÄTELAUTAA JA KUU
AALTOPELTIÄ.
****
Tie objektiiviseen ajatteluun kulkee käymällä vuoropuhelua vastakkaisuuksien välillä, ja obkjektiivinen ajattelu on minusta hyve, raikas kuin tuuli, joka työntää pilvet taivaan sinisyyden edestä. Ymmärrän toki, että tässä on tutkittu totutusta poikkeavaa näkökulmaa tuttuun asiaan, ja se on esitetty vakuuttavasti. Kyseinen huomio kasvukauden sielullisesta vaikutuksesta on perusteltu.
Runosta välittyy myös tietty henkilökohtainen kantaaottava sävy, kauneudentaju.
Sivut