Sytytti hänen sydämeen ikävän

Upeasti kuvaat menneen rakkauden kaikuja

näinpä elämä kuljettaa
omiin suuntiinsa, jokaisen

Hieno! Toisinaan nuoruuden hapuileva rakkaus elää läpi elämän. Tai särkee sydämen niin, ettei se korjaudukaan.

Niin se aika kultaa muistot ja tuo haikeuden aika ajoin puseroon. Sillä ikävällä on nimi, sen voi nähdä ja muistaa, mutta se ratkaiseva tunto siitä puutuu. Koskea niin, että ne kyyneleet olisivat suudelmasta syntyneet.Mutta tästä tekstistäsi ei puuttunut tuntoa, se meni aivoissa tunteeseen. Pidin.

Voih, ikävää potee varmasti jokainen ihminen joskus <3

Ihailen tyyliäsi kirjoittaa niin aidosti ja välittömästi, kuin sanat olisivat puhdasta kultaa. Tämä on tosi kaunis ja puhutteleva runo.

Kaihoisan kaunis, herkkä runo.

Todella herkkää ja kaunista

Kyllä me ajoittain eksyksissä taivallamme.
 

Todella upea