Totuus (ääretön hetki)

Se ei ole vain joukko sanoja, 

sille on myös aika.

se voi olla täältä iäisyyteen, ääretön kuin tämä universumi, kiertokulku, aika itse.
tai pienen ihmiselämän mittainen.

kuten se totuus, 

mitä sydämmeni sinua kohtaan tuntee.
 että koko loppuelämäni,
sinulla tulee olemaan se pieni pala minua.

että tulen varmaan aina näkemään näitä unia sinusta.

joskus totuus
voi olla myös vain ohikiitävä hetki.

sekuntti

tähdenlento.

ja jos et ehdi nähdä sitä,
tai et uskalla ottaa siitä kiinni

on se jo liian myöhäistä.

Sitä hetkeä aiemmin, 
ei totuus ole vielä paljastanut itseään,
se on liian hauras paljastettavaksi.

ja sen hetken jälkeen, jos myöhästyt

kuulostaa totuus enää vain katkeransuloiselta karman puremalta.
huonolta vitsiltä tässä elämän tragikomediassa.

Joskus niitä tarvitaan kaksi.
joskus totuutta ei voi olla jos ei toinenkin huomaa sitä tähdenlentoa.

jos sinä kysyt näitkö sinä sen,
ja toinen vastaa, ettei katsellut edes koko taivasta.
kuinka silloin voi kahdesta tulla yksi?

joskus yksinäinen totuus sattuu eniten.

Kuten se kun en uskaltanut sanoa sinulle niitä sanoja.
en uskaltanut kysyä, näitkö sinäkin sen tähdenlennon.
pelkäsin ettet nähnyt sitä.

pelkäsin ettet edes katsonut taivasta.

pelkäsin, että naurahdat minulle kuin se kaikki olisi yhtä suurta vitsiä.
"hah, vai että tähdenlento?"

pelkäsin että se totuus, olisikin vain minun päässäni...

ja nyt, sen aika on mennyt.

ja liian monta totuutta on tullut sen tilalle.

ja minun pieni totuuteni hukkui sen kaiken alle.

vaikkei se kuollutkaan.