minut ehjäksi

 

Sinä teit sen mitä kukaan muu ei ole koskaan elämässäni tehnyt.

Sinä istuit alas, huokaisit syvään ja aloit liimata.

Oletko ihan hullu, minä ajattelin mielessäni.

Et sinä kuitenkaan saa sitä ikinä tehtyä.

Sinä luovutat ihan niinkuin kaikki muutkin ja lakaiset ne vain maton alle.

Tuo on mahdoton tehtävä, etkö näe että niitä on ainakin miljoona palaa.

Et voi, et pysty.

Mutta sinä vain istuit hiljaa ja jatkoit

Tuo on turhaa kiusaamista! Minä huusin.

Raivosin, viskoin paloja ympäriinsä
Piilotin niitä taskuuni

Sinä vain jatkoit.

Päiviä
Viikkoja
Kuukausia
Vuosia

Ja jokaikinen päivä olin varma että se on se päivä jolloin luovutat.

Seurasin sivukarein, kun se alkoi saada muotoa.

Jotain, joka näytti niin kovin tutulta,
Kuin vanha ystävä. Muisto menneestä.
Mutten muista vielä mistä.

Aina välillä pysähdyit. Katsoit minua.

Ja minä ojensin sinulle hiljaa taskustani palasen.

Rauhotuin. Aloin varovasti seuraamaan kuinka edistyt.

Ei se haittaa jos et jaksakaan
Minä kuiskasin sameiden silmien takaa.
Olet kuitenkin jo päässyt pidemmälle kuin muut.


Sinä suutelit otsaani ja jatkoit.

Nyt istun vierelläsi, lumoutuneena seuraten.

Jännittyneenä mietin

Voitko sinä todella olla se

Joka saa liimattua

Sen viimeisenkin palasen.