Totuus (0sa2.)

Tämä sattuu.

ei mieleen, ei sydämeen. tämä sattuu sieluuni asti.

se etten koskaan voi saada sinua.

se että olet jonkun toisen.

se tuska tuhoaa sitä minun perimmäistä sisintäni
hukuttaa sen tummmimpaan mustaan.

sinä ole syy miksi hiljalleen katoan.
miksi lakkaan olemasta.
miksi sieluni värisee kuin veden pinta kun sen rikkoo sormenpäällä.

etkö näe sitä?

kun olen edessäsi kuin villipeura auton ajovaloissa,

peläten henkensä edestä sitä että revit minut kappaleiksi vain olemalla siinä.
ei minulla ole mitään,
ei mitään aseita sinun voimaasi vastaan.

tottakai olen iloinen että olet onnellinen.

kuolen koska se en ole minä joka tekee sinusta sellaisen.

enkä saa tätä pois.

tätä tunnetta, tätä möykkyä tuolta.
ja kiroa sen päivän kun  annoin itseni tuntea näin.

sen päivän jolloin sain sen yhden illan elää sitä unelmaa,
jota olin salaa pyöritelly päässäni jo vuosia.

ja miten korkea olikaan se pudotus sieltä pilven päältä alas...

olit toisen.
olet toisen.

ja minun,
olet enää taas niissä liian pitkissä illoissa silmieni takana.