Pikkuveli

Näen sinut jokaisessa ohikulkevassa pellavapäässä.

nuoressa miehenalussa, joka kömpelönsuloisin askelin laahustaa bussissa eteeni istumaan. 
koettaa näyttää huolettomalta mutta syrjäkarein tarkkailee ympäristöään,ettei vain kukaan katsoisi kovin pahasti.

niissä pienissä untuvikoissa, jotka suureen ääneen kertovat kavereilleen elämänsä pieniä hurjia hetkiä.
kuinka uusin batman elokuva on ainaskin viiskyt miljoonaa kertaa parempi kuin spiderman,
ja kuinka Jonin iskä oli saanut kaksimetrisen kalan.

pienet pojat tuoksuvat sinulta.
tai sinä tuoksuit aina ihan pieneltä pojalta.

Mietin usein miksi muistelen sinua kuin olisit poissa.

silloin kun sinunkin silmäsi olivat vielä täynnä ihmetystä ja iloa.

silloin kun et tiennyt vielä mistään mitään, ja se oli sinulle juuri hyvä niin.

silloin kun tuo sameus ei ollut vielä peittänyt silmiesi palavaa tuiketta.

silloin kun nauroit, naurusi kumpusi jostain niin onnellisesta paikasta että veit kaikki mukanasi sinne

silloin kun selitit tuntikausia, eikä edes särähtävä ärräsi saanut sinua lannistettua.
silloin kun muistit vielä mistä puhuit. Ja milloin. Ja kenelle.

jotenkin en tunnista tuota ihmistä edessäni. 
jotain samaa siinä on.
joskus,ohikiitävä pilkahdus menneestä
naurahdus
kömpelö askel
pieni tuikahdus silmissä kun kerrot jostain

sitten se katoaa.

ja tämä mikä siitä on jäljellä
saa minut haluaamaan vain hautaamaan sen tiukasti syliini

ja kuiskaamaan anteeksi mitä ikinä elämä onkaan sille tehnyt.

huutaa sille että mitä se on mennyt tekemään itselleen.

Kaivaa sieltä sisältä sen pienen veljeni joka sinä joskus olit.

milloin sinusta tuli noin väsynyt tähän kaikkeen.

minä näen sinut.

mutten tiedä näenkö enää sinussa.

Näen  bussissa

näen leikkipuiston pihassa

näen jokaisessa pienessä pojassa.