Jabet

Näinä syksyn yksinäisinä iltoina
kirjoitan surullisimmat säkeeni:
Yö on pikimusta
                          ja sakkaisia pilviä täynnä.

Kaipaan pehmeää kuutasi järvien ylle.
Kaipaan neitseellisiä erämaita jalkojeni kävellä.
Kaipaan viljantuoksuisia elokuun hämäriä iltoja.

Näinä syksyn yksinäisinä iltoina
kirjoitan surullisimmat säkeeni:
Alakuloiset itkunsekaiset kadut
                                              haaveita ja muistoja täynnä.

Kaipaan aamusumua lampesi poukamiin.
Kaipaan kristallivettäsi kasvojani hyväilemään.
Kaipaan raikasta pohjoistuulta ja rosoisia kallioitasi.
Kaipaan hyvin hoidettua hautausmaatasi
ja rehevää koivua ja sen juurta
minun rauhassa maata
ja kuunnella lehdissäsi vuosisatojen tuulta.

Näinä syksyn yksinäisinä iltoina
kirjoitan surullisimmat säkeeni:
On kaukana oma lapsuuteni maisema
                                                        ja sänkiset pellot.