kirjoitan
kirjettä nua
sinulle... i
paperi palaa s
p
o n
r a
o t
k s
s a
i k
sanani leijailevat a
luoksesi. . . . r
....•´¨*•.¸¸.**:*:*:*:.•*¨`•*-*;*::*;;;**
.....•´¨*•.¸*. * «•´¨*•.¸*. *
¨*•.¸* ;*;*Pikkuaurinko***
*.*.*. elämäni taivaalla* : *:*
*:*:* sinä ystävä ;*;*;*
*:*:*:*;`* *.¸¸.•
....•´¨*•.¸¸.* ¸.•*¨`•*
Värikästä syksyä!
ajatukseni
lipuvat ilman rajoja
sanat tulevat
syvältä minusta
unien alta
sormeni
sensuroivat niitä
eivätkä
tälläkään kertaa
kaikkea kirjoita
ymmärsin sen
hetki sitten
että vielä kauan
sieluni itkee
ennenkuin
puhdas tunne
lopulta murtautuu
esiin
löytää valon
ja sinut.
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Rauhallista mietintää ... käsittely tuottaa tulosta, aamun valo voittaa uuden päivän.
Herkkä, kaunis runo, hyvä
Puhutteleva runosi herättää kysymyksen, paranevatko kasvukivut koskaan?
Viimeiset säkeet antavat toivoa.
Kyllä rajat on vaikka ajattelu tuntuisi olevan rajaton.
Kauniisti ja varman oloisesti kaipuu nostelee muistoja esiin, etsiessään tietä ulos vapauteen tapaamaan kohteensa.
Tuolla itsevarmuudella kohde myös tavataan.
herkkää kaunista uni kerrontaa, hienosti osaat sanoilla kuljettaa hetkeä kuvata kuin virtaa odottaen puhdasta tulemista ja valoa, kuin unikuvaa näkisin itsekin lukiessani, hyvä runo
Tää on niin täynnä kaupuuta...
Runo tempaa mukaansa - hieno !
Kaunista kerrontaa
sensurointi
niin tuttua
rohkeutta
Upea, kiitos tästä
Kolahti. Kukin oivaltaa tavallaan. Minä näin taitekohdan vanhan ja uuden välillä...
joka herättää ajatuksia kuten,
tulemmeko milloinkaan valmiiksi ihmisinä? Pidin paljon
'sieluni itkee' ja 'ennen kuin puhdas tunne lopulta murtautuu esiin.'
Hyvin valittuja ajatuksia.
Sivut