Nimetön

Lasken kolmeen ja
Maailma on hiukan kevyempi

Tällä viikolla kotimatkalla itkin silmäni kipeiksi
Koska halusin vain mennä ajassa takaisin

Siihen kuin olin viisitoista ja olin ystävieni ympäröimänä
Ja nauroin jatkuvasti

Silti olin surun musertama
Enkä osannut olla onnellinen

Vaikea ymmärtää
Minusta ainakin

Taivas on pilvien verhoama
Mutta eilen paistoi aurinko
Kävelimme puistoon ja katselimme vettä ja kukkuloita
Ja taloja ja lapsiperheitä

Olen elossa ja hengitän
Nauran vaikka ikävöin
Kaikki ottaa aikaa
Pian on täälläkin kotini