Johan

Kuu väistyy

Aurinko paljastuu



Ulos aseman ovista

Kohti uhittelevia toimistotorneja

Toinen kotini

Joka ei koskaan valmistu



Aulan ohi

Hissiin

Kerrosnumerot vilkkuvat

Yhä ylöspäin

Kuten vuodet

Jotka

Muuttavat lihan marmoriksi

Lapsen patsaaksi



Työpöydän ääreen

Konesydän vilkkuu hitaasti

Lepotilassa

Paina mitä tahansa näppäintä

Näyttämön valot syttyvät

Ja

Rippi alkaa



Kokoushuoneiden hoveissa

Toistan väsyneen näytelmän

Narrin irvokkaat kasvot

Kuninkaalla krapula



Kahvihuoneessa

Mekaanisen puheen helvetti

Rikinkatku nousee

Design kahvikupista

Hienovaraisena

Hiipivänä



Sälekaihtimien varjot

Kuin

Kuolemanmarssin rankojen siluetit

Halkovat hikiset kasvoni



Värähtelyjaksojen välkeessä

Näppäimet ilkkuvat

Lauseen ruudulle

Jakajan käsi

Voittaa

Vielä

Sinutkin



Sähköt seis!                              Haluan ulos!

Toimiston läpi!                           Ovista läpi!

Kaupungin läpi!                         Kiirastulen läpi!

 

Huutamaan!

Kutsua!

Hukkuneelle paratiisille!

Uponneelle lapselle!



Kuu väistyy

Aurinko paljastuu