Välimatkat

Välimatkat.

Pitkät ja kapeat, lyhyet ja laveat.
Välillämme, maanteillä, pelloilla, näissä huoneissa.
Virtaa sieluissamme ja sisällä päässämme,
kuolleissa soluissa ja kutinana lisäkkeessä.
Kulkija taipaleella loittonemassa aamunsarastuksesta,
yltäpäältä pikeä ja kengät lyijystä.
Me ja teräshevoset iltapäivässä kiertämässä kehää sokeina,
keskellä betonipyhimysten jotka nostavat päänsä pilviin ja purkavat pilkkalaulunsa taivaan sineen.

Emme katso, emme koske, emme puhu, emme tahraannu.

Välimatkat.

Väistä kaikki tämä saasta ja painu tuulispäänä sinne missä itsekkyyden orgasmi poistaa häiriötekijät,
pummit, pellet ja kiittelijät.
Ylhäisenä yksin tanssi tornissasi ja katso kuinka alhaalla mudassa orjasi ryömivät,
rasvaisiin temppeleihinsä klovni jumalan siunattavaksi,
jonka silmät ovat aukot pyhän lehmän ruhoon ja suunsa jauhaa ihmisihraa huohottaen.
Valovälkeessä uppoavat myytteihin laatikoissaan,
satoriin jossa heidän vaatteensä revitään ja turvonneille kasvoilleen syljetään.
Kulkevat raukeina kivisiä labyrinttejä valtaviin auloihin joissa liituraitaiset androgyynit osoittavat heille iäisen suunnan,
polulla joka kiertää muinaista rotkoa.
Pukeutuvat heimoasuihin ja alistuvat muinaisiin kyrvän ja pillun palvontamenoihin,
heikoimmat nuijitaan ja syödään elävältä.
Aivolima alkaa kiehumaan.
Sormi painuu metalliin, kouluissa, kodeissa, teattereissa, saarilla...inhimillinen tragedia,
kulutusvoiman heikkeneminen.

Eikä kukaan katso, koske, puhu, tahraannu.

Välimatkat.

Dynamot jatkavat rullaamistaan,
lopullinen sähkösokki ja Lappi pakettiin.
Tulevaisuuden raha ei näy, ei tunnu, eikä haise.
Tulevaisuuden ihminen haisee, vaan ei välitä.

Verkko, lähellä mutta kaukana.
Pyhä verkko jossa mies kohoaa kuninkaaksi, viisaaksi, valtavaksi titaaniksi,
jonka sanat kaatavat kansoja.
Verkko jossa lasikasvoinen lukki jyrsii tahtoja, haluja ja yön hiljaisuuden häpeää.
Pimeän taivaan horisontissa serverisilmät vilkkuvat,
puhuvat julki jättien kunnian ja saastan.

Serverisilmät ja ravintolan valot, toivon ja pelon majakat etäisyyksien yössä.

Malja elämälle, malja onnelle, malja menestykselle, huomiselle,
kuuluttaa kultasuinen tirehtöörimme ja leikki alkaa.
Adonikset imitoivat antiikkia ja seireenit kutsuvat syntiin,
kaiken takana ikuinen rytmi, transsin alkusäe.
Myöhemmin levällään ympäri Atlantista, pusikoissa, patsaiden juurella,
yksin punkassa peukalo suussa tai kaksin vuoteella ja velton hetken tuoma kiusallinen hiljaisuus.
Sarastuksessa kuivia kalpeita pelkureita, seinät suojinaan,
synkän syli keinutuksessa.
Luikkimassa ovesta niska kyyryssä karkuun,
tilpäishäiriö etäisyydessä ohi.

Välimatkat.

Pylväiden välistä... tuotantohalliin, aikakausi, aeon,liikaa.
Silkkijätti ja mekaaninen mies, tuhansien radioiden vääristämät äänet sekä veriaidat,
joiden rivistöt luovat linnoituskaupunkeja.
Linnoitukset hikisellä iholla, iholta huokosiin, huokosista suoniin,
suonista sydämmeen ja viimeinen kohtaus.
Valkyriat teräskynsineen noutavat sankarin, marmorilta tai betonilta.

Hylätyt varjot, läpikuultavat vaeltajat enkelilaumojen keskellä.
Syvyydessä aika on pysähtynyt ja tähtien loiste haalea.
Loputon autio aavikko ja ikuinen jano,
keitaiden vesi turmeltunut, olennot myrkyllisiä ja etäisyydet mittaamattomia.
Hurrikaanin sydämmessä maailma liikkuu, mutta sisin on hiljaa,
sielu jähmettynyt ja odotus määrätön.
Kylmässä nurkassa vanha juoppo murenee pullon pohjalle,
pullon jonka viaton lapsi rikkoo.

Ei katso silmiin.

Välimatkat, välimatkat, ikuiset välimatkat, kasvavat välimatkat,
vitun välimatkat!
Luontaiset, luodut, markkinoidut , pakotetut, rakastetut, pelätyt, murtumattomat... älä katso, koske, puhu, tahraannu tai tunne!
Pysy suojassa, turvassa, tornissa.