Astelin vanhan pöytäsi eteen
ja sivelin sen puista pintaa.
Käteni jätti pölyyn jäljen rikkoen
sitä, minkä sinä jätit jälkeesi.
Vedin mustaa tuoliasi lähemmäksi
jolloin liian kauan liikkumattomina
olleet renkaat vinkuivat rasitusta.
Tavallaan nekin kai ikävöivät sinua.
Otin paikkasi tuolistasi, istuin
siihen varovasti kuin rikollinen.
Katsoin pödällä olevia tavaroita,
joista jokainen oli kerännyt pölyä.
Muste kalliin sulkakynän kärjessä
oli minulle pelkkä haikea muisto.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
