Peili sirpaleiksi hakattuna
Kädet veressä
Seitsemän vuotta epäonnea
Oli sen arvoista
Pienestä sirpaleesta tuijottaa olento
Punaiset silmät
Itkevä suu
Harhailee jossain muualla
Pieni pala kerrallaan
Peilin sirpaleiksi sai
Omituinen ovi maailmaan
Sinusta kai
Maailma on kova
Kovempi kuin peili
Hän sanoo
ja hymysirpaleen turvin lähtee valoon.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva runo.