Taisin todistaa ihmeteon,
ehkä toisenkin.
Haaveilin, unelmia suuria.
Taivaanrajoja hipovia toiveita.
Sain rakastua elämään
ja itkeä,
suolaisen herkkiä kyyneleitä.
Kaipasin ja pelkäsin,
murruin painon alla,
enkä osannutkaan peittää arpiani.
Enkä silti vaihtaisi,
yhtäkään haavaa,
yhtä ainoaa pettymystä.
Tule vain, uusi sateinen syksy,
uusi, liian lyhyt talvi.
Olen valmis, enkä kaadu!
Selite:
Uusi vuosi taas edessä.. Tämä on vähän eri muotoisena myös lyriikka, johon on osittain melodiakin valmis!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
"Se mikä ei tapa, vahvistaa" Pää pystyssä kohti uutta, hieno!
"Se mikä ei tapa, vahvistaa" Pää pystyssä kohti uutta, hieno!