Aamunkoiton koi
valon taivaalle loi
teki auringosta palavan
aamukasteesta unelmia kantavan
se rikkinäisiä siipiänsä liikuttaa
toiveiden spektrin luoden
silmiin väsyneen
kuolemaa nähneen
silmissänsä vanha
kulunut
loiste
ei suolakanavistaan
enää kyyneltäkään
yhtä ainutta saa
vuoksi aamunkoiton
koin rikkisiipisen
kämmenellensä ottaa
ja nukahtaa
Selite:
rip
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi