Siunatkoon elämä sinua hyvillä ystävillä. Ja että oppisit olemaan hyvä ystävä itsellesi. Että kykenisit matkaamaan sielussasi paikkaan, jossa on syvää rakkautta, lämpöä, tunnetta ja anteeksiantoa." ~Ystävyyden siunaus, Anam Cara Kelttiläistä viisautta~
kuin henkäys tuulen keltaisesta täyteläisen syksyisen puun oksalla ~eikä sitä enää ole
tai aamukasteen pisarassa avautuva maailma satojen vuosien takaa ~tässä hetkessä
mikä minä olen aikaa mittaamaan se tekee sen minussa kuitenkin
jättää aikanaan kuin tuuli tämän maan ~ehkä joskus palaan siihen kastepisaraan
nyt vielä käsilläni tämä hetki, tämä äärettömän kaunis valovuosien retki
siihen tartun kuin tuuli kuin
(aikaa ei ois)
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Mandella | Pyhä Ympyrä | 8.12.2012 | 17 | Runo |
| Mandella | Elämänseitti | 16.11.2012 | 14 | Runo |
| Mandella | Johdatuksessa | 15.11.2012 | 1 | Runo |
| Mandella | Kautta kannon | 21.10.2012 | 5 | Runo |
| Mandella | Aika | 8.10.2012 | 8 | Runo |
| Mandella | Syksy ja sisäinen elonkorjuu | 28.9.2012 | 5 | Runo |
| Mandella | Pilvihattarataivas | 24.6.2012 | 10 | Runo |
| Mandella | Käki kuusen kainalossa | 16.6.2012 | 0 | Runo |
| Mandella | *Auringonlaskun hetki* | 9.6.2012 | 4 | Runo |
| Mandella | Kasvien viisaus | 29.5.2012 | 7 | Runo |
Kommentit
Elämänkirjoa tässä kokoelma, kuva ja teksti.
Hirmuisen kaunista...
Kaunis, hieno runo.
Oi että minä nautin näistä ajattomuuden ajasta kertovista runoistasi, joissa aika on kuitenkin juuri tässä hetkessä läsnä. Taito on osata elää hetkessä :)
Jollain tavalla salaperäinen. Kaunista.
Kuin ajatonta aikaa mittaisi tämä runosi.
Aikansa ja estradinsa kullakin ja historia todistaa niiden toiston.
Hyvin runosi toteaa myös ihmisen kelvottomuuden mittariksi ajalle ajattomalle.
Kastepisara minkä näin aamulla ja keltaisuus lehtien, puun oksilla eilen vielä tänään jo poissa, ehkä havaitsen samat asiat vuoden kuluttua tai joku toinen havaitsee. Ihastellen niitä aivan samoin kuin nyt minä.
Vaikuttava runosi.
Alun osion kuvaus ihastutti. Abstraktiota, sitä aika on. Onkohan se annettu meille että elisimme hetkissä ja nauttisimme niistä! ;) No, sillä on oma tehtävänsä, jota aikamme hektisyydessä elävän on hyvä välillä miettiä. Kauniisti runosi virtaa loppuunsa kastepisaran maailman läpi kuvatessaan aikaa ja elämää!
Voi sentään... Taas oli mantelimaassa kaunista luettavaa! Kiitos tästä helmestä. :)