Loska kasteli kenkäni,
olin matkalla kotiin.
Harmaus tarttui takinliepeisiini,
bensiinin haju olemukseeni.
En unohda miltä tuoksuit pakkasessa.
Kylmät väreet kirkuivat vartalollani.
Kuitenkin tunsin jotain puuttuvan,
tavan koskettaa.
Enkä sitä, miltä maistuit sängyssäni.
Käsipuolessasi olin roikkunut.
Tarkoitinko muuta?
Antaisitpa koskettaa,
kunpa edes teeskentelisit uskovasi.
Unohdin tunteen joka sinulla vielä silloin oli.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis. En muuta sano.