Saan katsella sinua.
Saanhan koskettaakin,
tuntea sen kaiken mitä meillä silloin oli.
Saan käpertyä unissani kainaloosi,
kuiskailla korvaasi sanoja,
sanoja toivoa täynnä.
Olit minulle kuin lahja,
jollaisen kaikki tytöt toivovat joskus saavansa.
Miksei villikkoa voi omistaa?
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Alla Sateenvarjon | Nimetön | 17.3.2008 | 0 | Runo |
| Alla Sateenvarjon | Nimetön | 17.3.2008 | 0 | Runo |
| Alla Sateenvarjon | Nimetön | 26.8.2007 | 0 | Runo |
| Alla Sateenvarjon | Tällä puolen tuolla puolen | 20.8.2007 | 0 | Runo |
| Alla Sateenvarjon | Nimetön | 31.7.2007 | 1 | Runo |
| Alla Sateenvarjon | Nimetön | 20.6.2007 | 0 | Runo |
| Alla Sateenvarjon | Nimetön | 20.6.2007 | 2 | Runo |
| Alla Sateenvarjon | Nimetön | 24.3.2007 | 0 | Runo |
| Alla Sateenvarjon | Nimetön | 7.3.2007 | 1 | Runo |
| Alla Sateenvarjon | Nimetön | 25.1.2007 | 1 | Runo |
Kommentit
Nätti runo. Toista ei voi kai koskaan omistaa. Toisaalta villikon voi kesyttää, mutta onko hän enään sama silloin?