Eihän me sitä tiedetty,
ei,
kuinka naiivia rakkaus on.
Mistä saa tiedon ja taidon,
kun ei ole aikaa oppia?
Kantapäät puhki kuluneet,
eihän me sitä tiedetty.
Samasta pilvestä
se sade kai meidät molemmat pisaroillaan tavoittaa.
Välimatkasta välittämättä.
Sanahelinänä korvissani kaikki se,
mistä kanssani haavelit,
mitä miellyttääksesi sanoit.
Harhakuvina mielessäni kaikki se,
minkä varaan meidät rakensimme.
Laskin sataan ja jäin etsimään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä iski, ja veti sanattomaksi.
Tässä on saatu runoksi se mistä olen yrittänyt kirjottaa tuloksetta.
Oli aivan mahtavaa lukea näin hyvä runo..niin omia kokemuksia tässä..
Viimeinen lause oli parasta..
Siis tämä runo on jotain aivan superhienoa. Edes sanat eivät pysty kuvailemaan tuntemuksiani.Sanon kyllä etttä mahtava runo!
-->suosikkeihin!