Tällä puolen tuolla puolen

Levollisesti,
rauhassa,
jälkeen poisnukkuneen.
Vielä keinuu,
verkkaisesti

Ei kiirettä,
ilman hoppua,
päivä päivältä kulki vanhus,
heikko,
kohti arvokasta loppua.

Jos voisi istuin tuo
laulun kirjoittaa,
kertoisi se laulu lämmöstä sylin,
turvaisan sylin.

Vielä keinuu,
verkkaisesti

Jäljiltä hennon
mummon kehon.

Oli levollisesti mummo
jalalla kiikuttanut,
vauhtia sukalla villaisellaan
lattiasta potkaissut.

Mutta milloinka rauhan saa
tuo rautainen keinutuoli?