Yksin iltaan unohtuu tuo hylätty tunteeton,
yksin lähtee ja yksin tullut on.
Ja niin kuin kuihtuu lehdetkin puistaan,
hän lakastuu olemattomiin.
Lakastuu ja jähmettyy.
Ei virtaa veri suonissa,
vain varjot rakastaa kuollutta.
Pimeimmän hetken tullen viimein luovuttaa,
lähtee iltaan yksin juoksemaan.
Ei virtaa mikään, varjot kiitää ohikulkumatkallaan,
kuolee yksin, kuolee milloin vaan.
Jähmettyy sanaksi ystävien huulille,
muistokirjoituksiin,
muttei sydämiin.
Lakastuu pihamaalla olemattomiin,
katoaa pian,
unohtuu.
Kuolee legendaksi hylättyjen,
niiden ihmisten,
ei ystävien.
Niin jähmettyy, kuolee pois.
Virtaa pois.
Selite:
Pistäkää sananen kommenttia, tackar.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
