Hänen kasvonsa
ovat
kuin peili
menneisyyteen
joka on koettu
yhä uudelleen
ja
uudelleen
Muuttumattomana
toistona
kenenkään pyyhkimättä
pois kyyneliä
jotka putoavat kasvoilleni
yhä uudelleen
Selite:
Puran turhautumistani erästä ihmistä kohtaa, joka ei halua myöntää ongelmaansa itselleen ja korjata sitä vaan toistaa tekojaan aina vain uudelleen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Onko hyväkin ystävä kyseessä? Jos ei, niin toinen voi loukkaantua jos menee liian lähelle tai kajoaa johonkin toiselle pyhään. Hyvä ystävä taas kestää jos vähän välillä huutaa ja tönii oikeaan suuntaan. ;)
Mutta tuttu tunne, ja hienosti kuvailet. Kritiikkiäkö haluat? Ei tipu tällaisille. Ei nyt pysty löytämään mitään valitettavan arvoista. :)
Vau, todella tykästyin tähän. Hieno :)
Voi kuinka tästä tykkäsinkään.
Ihana aihe..
' hänen kasvonsa ovat kuin peili menneisyyteen.. ' upea vertauskuva (;
ihana runo..<3
jotenkin löydän tästä myös hieman toivoa.
Tykkään tosi paljon. Runoilla voi sanoa niin paljon!
Hieno runo, tykkään tästä. Tarkoitus oli kommentoida johonkin alkupään runoon, mutta lukemisen jälkeen päätin että tykkään tästä eniten :) tämä on hienoa kerrontaa kivusta ja tuskasta ja siitä että pahoja muistoja ei aina saa pois mielestään, ainakin minä ymmärsin tämän niin.. voinpa sitten olla taas väärässäkin. Tykkään eniten tuosta lopusta, se on hieno ja jotenkin se vetoaa minuun eniten. hienoa hienoa :)
kiitos kovasti arvostelusta! ~<3