Siinä laiturin päässä
me
istuimme,
mummo ja minä.
Viruttelimme jalkojamme.
Istuimme hiljaa.
Kuu paistoi,
tehden meistä tanssivia varjoja.
Yö tuuli heilutteli mummon
pitkiä vaalean harmaita
hiuksia.
Ajan virta lipui ohitsemme.
Taivas ja maa olivat jälleen yhtä.
Mummon käsi on niin lämmin.
Minun ihana mummo.
ja unen kesä.
Selite:
Mummo, jota ei koskaan ollut.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunista kaunista on runosi haikea..kuin yksinäisyys ja kaipuu soi sisimmässä
Kaunista =)