On elokuun ilta.
Istut puiston penkillä,muistellen menneitä.
Vuodet ovat olleet vain vieriviä kiviä rinteessä.
On niidenkin ollut pakko pysähtyä,kuin me kaikki.
Katsot pilviä,taivaalla,ajatellen että elämä on lyhyt.
Pilvet,menevät vain eteen päin,me vain ajatuksissa taakse päin.
Ilmassa tuoksuu vielä kevät,vaikka on jo syyskuu.
Odottelet yötä ja tähtiä,eyttä pääsisit sinne.
Katsot kuin valkea enkeli,liitää yllä tähtien.
Hän ottaa,sinua,kädestä kiinni ja vie pois.
Selite:
Niin,menneisyys on kuin vaate.................
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Luin tämän runon moneen kertaan,
tässä on jotakin joka vie mennessään...
Näinhän asiat on,
todella hyvä runo..!!
*****************