Joskus on mentävä pois
Kosketat huuliani,hiuksiani,kädet kietouvat toisiinsa
Ilta taivaalla,tähdet kattona
Sininen tumma meri,kuun loistessa,kiedomme toisemme,menneisyyteen.
Sielumme koskettivat toisiaan rakkauden valossa
Tuntui kuin olisin tuntenut sinut jo ikuisuudessa,mutta olit syntynyt tätä hetkeä varten tässä ja nyt
Halusit kokea rakkauden tumman sinisen kosketuksen
Ihosi pinnan hivelevä kosketus yössä
Yön varjo peittää varjot,näen vain sinun loisteesi kasvot
Ne ovat säilytetty,kuin valokuva muuttumattomana sieluuni
Se kuva ei vanhene,vaikka sinä muuttuisitkin
Säilyt aina kuitenkin samana
Me vanhenemme,mutta olemme kitenkin samoja,mieleltämme ja ajatuksiltamme
Selite:
Kuinka on syvä tai pohjaton rakkaus kun kohtaa sen ihan oikean jonka kanssa saa jakaa kaiken elämänsä loppuun saakka
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oi..niinpä! Sitä vielä odotan ja toivon..luulen löytäneeni:-))) Miten kaunis runo!
kaunis on tarinasi.
Niin kuvat ei muutu vaikka itse vanhenemme.
Tuo ukkokin on vaan komistunut tän 38 vuoden aikana,vaikka itse rupsahtaa tässä ku vanha luumu :)
Kaunis herkkä tarina.. Hyvää Syntymäpäivää..
oi kun on kaunis runo! :)