Timanttituhkaa valunut pitkin selkärankaa
käsissä nokkosenpalamia
katse tuhannessa tulessa keitetty.
Selviytyjän roolini kasvaa iän myötä
vaikka vieläkin haluan käpertyä höyhenpesään,
nukkua untuvapeitteellä ja kutsua päiväni tehdyksi.
Jos ajan voisi seisauttaa ja vain nauttia olemassaolostaan!
Rakastaa ja rakastella
juoda viiniä ja tanssia alastomana kuunsäteiden leikkiessä iholla
uida auringon noustessa punaisen sävyin usvaan hukuttautuneena
leikkiä kesällä ja odottaa syksyä.
Nostan ketunhäntääni ja siristän silmiäni
korvan kallistuessa kohti seuraavaa vaaraa
Tietäen, että senkin vielä koen ja kestän
ja hymysuin totean: anna tulla!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sisältöä ja väriä syntyy tässä kauniisti kokemuksen siveltimestä, runon minä etenee kohden uutta päivää tietoisena toiveistaan, mutta myös pettymykistään, elämän opettamana, kadottamatta kuitenkaan positiivista, avointa asennetta!