Kirjoitustaitoni jos takaisin saisin, en enää katuisi miten yksinäisinä öinä pahalle haisin.
Mutta yhden liikaa ottaa taisin?
En valveilla enää riimejä päästäni löydä, on yhdenkin lauseen kirjoitus yhtä tuskaa ja työtä.
Taas odotan tulevaa unetonta yötä.
Nuoruuden vimmassa kaikki oli niin paljon helpompaa, enää en koskaan tuota luomisen vimmaa kokea saa.
Uhraisin sieluni jumalille, maksaisin kulmakunnan miehille tummille, jos vain saisin takaisin sen minkä kadotin.
Pikkuhiljaa käytönpuutteessa lahotin.
Onko sittenkin pieni toivonpilkahdus tulevaisuudessa, kenties se syntyy tässä kirjoituksessa uudessa.
Selite:
visulahti!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
