Heräsi rotta aamutuimaan, lähti lähilammikkoon uimaan. Sai siinä polskutellessaan tuuman, voisi hän kohdata uuden maan niin kuuman.
Siispä rynnisti vettä turkistaan roiskuen kohti kotitalon kattoa, ei edes varonut kompastellessaan rypistynyttä mattoa.
Katolla rotta puhalsi metsien siimeksen suurimpaan tuubaan, oli tuo töräys merkki lähteä kuubaan.
Kuuli myös mäyränen tuon vaimean äänen kotikoloonsa, oli hänkin pikkuhiljaa tuskastunut oloonsa.
Kolmekymmentä ankkaa, reisiltänsä hyvin vankkaa.
kaksi isoa koria, ne olivat oravat varastaneet kierrellessään toria.
Olivat nämä metsän eläinten ilmavoimia omia.
Niin kipusivat rotta sekä mäyrä koreihinsa, oli kaunis päivä, suorastaan täydellinen ilma.
Ankat levittivät vankat siipensä ja aurinko matkustavaisten silmissä pimentyi, joku hassu sammakko vielä matkalle pähkinöitä naposteltavaksi myi.
Oli matka nyt hurja vihdoin alkuun päässyt, ei kuitenkaan kukaan heitä suremaan jäänyt.
Hurjat kemut järjestettiin ulkomaanmatkalaisten kunniaksi, kerrankin toisilla käy niin rottamainen flaksi.
Kului viikko, kunnes oravan kolosta ulos pulpahti faksi.
Oli rotta nyt paikallinen sankari, kotinaan vanha ränsistynyt taksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
