Sinut tapasin, sinua analysoida koitin, kunnes lopulta huomasin, ajatukseni yhdeksi myllerrykseksi sillä sekoitin.
Välillä jo luulin kaiken selvittäneeni, "hei, nyt minä kyllä voitin!"
Kunnes taas asioita uudelleen miettiä koitin.
Mistä aiheutuu moinen mysteeri, ehkä se on jokin erikoinen geeni?
Sinussa on jotain erikoista, ei jokaisen kohdalla lamppu pääni päällä niin monta kertaa välkkyen loista.
Liekkö olemassa samanlaista toista.
Kysymys kuuluu, kuinka kauan ihminen kestää ajatusmyrskyä moista, kenties löydän itseni kuolaavana hulluna rymyämästä metsistä ja pusikoista.
On se vaan elämä aikamoista.
Sananen siellä, sananen täällä, missä lie olet, jossain kaukana ja etäällä.
Vain ajatus siitä että samaa taivasta katselemme, kas tähdenlento, olisikohan se jokin enne?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
